Torpparit olivat vuokraviljelijöitä, jotka vuokrasivat osan suuremmasta maatilasta viljeltäväksi. Vuokran torpparit maksoivat taksvärkillä eli päivätöillä vuokranantajalle. Toisin sanoen torpparit joutuivat tekemään omien töidensä lisäksi kohtuuttoman määrän työtä vuokranantajalle.
Täällä Pohjantähden alla elokuvassa näytetään torpparien elämää 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Elokuvassa torppari elämää kuvataan hyvin ankeaksi ja raskaaksi, kuten asia on varmasti ollutkin. Mutta elokuvassa kyllä hieman liioiteltiin torpparien osuutta Suomen sisällissotaan. Torpparikysymys kyllä oli osasyy sisällissotaan, mutta ei niin voimakas kuin elokuvassa annettiin ymmärtää.
Torpparien asemaa parennettiin jo 1909 maanvuokra-asetuksella, joka edellytti kirjallisen sopimuksen ja minimissään 50v. sopimuksen. Asetus oli torpparien kannalta hyvä, vaikka siinä ei ollutkaan torpparien toivomaa torpan lunastus oikeutta asetus kuitenkin esti torpparin häätämisen. Maanomistajat eivät kuitenkaan olleet halukkaita allekirjoittamaan sopimusta, mikä taas johti häätöuhkaan suurimmalle osalle torppareista. Torpparille häätö merkitsi kaiken menettämistä. Kuten elokuvassakin nähtiin häädön jälkeen torppari jäi täysin puille paljaille.
Sisällissodan jälkeen tehtiin Laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli "torpparilaki", mikä oikeutti torpparien lunastaa torppansa itsellelleen. Näin Akselikin teki elokuvan loppupuolella. Torpparilaki käytännössä lakkautti koko torppariuden, mikä osaltaan johti Suomen nopeaan eheytymiseen ennen toista maailman sotaa.
